No kun tässä aloiteltiin, niin heitetään sitten putkeen pieni avautuminen välittömästi. Tässä menneinä viikkoina on taas tullut pohdittua asioita mitä ympärillä tapahtuu ja olen päätynyt siihen tulokseen, että ihmiset ovat keskimäärin tietämättömiä mitä me täällä touhutaan. Allekirjoittanut ei kyllä pysty itsekään väittää tietävänsä juurikaan mitään, mutta jotkut asiat kyllä potkaisee päähän nopeasti.
Ylitse muiden nousee tämän länsimaisen ihmisen elämässä puuhastelu. Me käymme koulussa, töissä, kaupassa ja loput ajastamme kulutamme nukkumiseen ja telkkarin katseluun (tai johonkin vastaavaan "vapaa-ajan aktiviteettiin"). Elämä näyttäisi melko sisällöttämältä ja varsinkin työelämä, joka raapaisee pääosan valveillaoloajastamme, osoittaa tämän ihmisen elämän irvikuvan kaikessa järjettömyydessämme. Töissä pitää olla kivaa ja jännää ja kaikkea muuta mukavaa, mutta aika moni ei kyllä liiemmin tykkää siellä olla, mutta silti me kilpaillaan niistä työpaikoista hampaat veressä ja jos sitä työtä on niin sitten pitää kilpailla uutta työvoimaa vastaan kehittämällä itseään ja suorittamalla jo epäinhimilliseksi muodostunutta työrupeamaan hymyssä suin. Ja koko ajan pitää muistaa vaatia lisää työtä...työtä työtä työtä. Siinäkö on länsimaisen ihmisen elämän sisältö?
Noh, ilman työtä ei yhteiskunta pyöri eihän? Pitää kuitenkin muistaa, että mikäs se työn merkitys olikaan. Minkä takia me painamme työtä heppi kovana ja mieluummin uhrataan kaikki muu paitsi ikuinen työn aiheuttama erektio? Miksi? Ketä tämä kaikki ja loppumaton työ sitten hyödyttää? "No ihmiskuntaa, kun talouskasvaa ja on taloudellista hyvinvointia ja lässynlässyn..." Siis onko näin, että taloudellinen hyvinvointi on nykyään ainoa hyvinvoinnin indikaattori? Ei mitään väliä kuinka väsyneitä ihmiset ovat kilpailemaan, niin kilpailtava silti, jotta saadaan kaikkea kivaa ja voidaan ostaa lapsille parasta. "Miten olemmekaan tulleet toimeen ennen näitä loistavia keksintöjä?"
Jotain outoa ja epäinhimillistä tässä kyllä on. Moni ihminen valittaa kun pitää käydä töissä, mutta ovat onnellisia kun lomat loppuu. Voiskohan vetää johtopäätöksen, että työelämä (kiitos koko elämään ulottuva kilpailu) vaatii nykyään aivan liikaa?
Että tällaista tänään. Jos tämä nyt toimisi enemmän tälläisena alkuvuodatuksena ja lähdetään siitä sitten jatkamaan. Jos tota kilpailun ajatusta tästä vähän paisuttelis... Pitää ehkä harjotella tätä kirjottelua vielä.
- bloggaaja Jo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti