Vaalit (yllättäen) pysäyttivät pohtimaan politiikkaa. Päädyin miettimään mitä Perussuomalaisten "jytky" (kahdessa päivässä sana on kulutettu jo niin puhki, että sen kuultuaan tekee mieli heittää seinään se aparaatti josta sen nyt sattuu kuulemaan) oikeastaan tarkoittaa suomalaisella poliittisella kentällä. Ei mitään.
Kansa on puhunut. Ikävä kyllä viesti oli täsmälleen sama kuin vanhoilla valtapuolueilla. Perussuomalaiset eivät tarjoa oikeasti minkäänlaista muutosta yhteiskunnassa vaan päin vastoin, he sementoivat kansalaisten käsityksen siitä, ettei politiikassa voi äänestämällä oikeastaan vaikuttaa mitenkään. Näin vaalien jälkeisiä keskusteluja kun on seuraillut, ei Soini ole esim. Portugalin rahoituspaketista enää huudellut yhtä kovaan ääneen kuin ennen vaaleja. Tämä lienee enteilevän sitä, ettei paketin läpi meno oikeastaan haittaisikaan Persuja edes vähää alusta. Myös köyhimmät kansalaiset tulevat pettymään; Perussuomalaisten messiaaninen politiikka ei saa mannaa satamaan taivaalta. Harmi juuri köyhimpien kannalta, koska heillä olisi ollut jälleen eniten voitettavaa näissäkin vaaleissa.
Toki persujen maahanmuuttolinja, jos Halla-aholaiset pääsevät sitä merkittävästi ohjaamaan, tuo uudenlaisen ajattelutavan yksittäiseen sosiaaliseen ongelmaan. Kysymys kuitenkin herää, miten tämä oikeastaan kanta-suomalaista peruspulliaista hyödyttää? Vastaus on ettei mitenkään. Ensinnäkään maahanmuutossa ei liiku niin merkittäviä rahoja, että niillä pelatettaisiin hyvinvointivaltiota saati voitaisiin merkittävästi parantaa sotaveteraanien sosioekonomista tilannetta ym. Olisi myös äärettömän epätodennäköistä, että niitä edes suunnattaisiin kyseisiin kohteisiin sillä saatu etu upotettaisiin todennäköisemmin verokevennyksiin suurituloisille.
Muutosten maailmassa ei siis mitään uutta.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
torstai 7. tammikuuta 2010
Tahtoo tähdeksi!
Heimoi ja hellurei.
Eilen katselin eräältä uudelta elämäntapa tv-kanavalta ohjelmaa joka kertoi kahdesta 9-vuotiaasta tytöstä. Ehdottomasti dokumentin arvoinen aihe. Noh, dokumenttihän siitä tulee kun nämä pikkutytöt aikovat osallistua mini-miss Iso-Britannia- kilpailuun. Tytöt treenasivat kovasti niihin, kun pitäähän kauniiksi muuttuminen aloittaa mahdollisimman ajoissa, muuten putoaa kilpailusta! Merkittävä motiivi on myös osoittaa ulkonäöllään miten paljon kristitty jumala rakastaa sinua, kun ulkonäköä on suonut ja kaikkea. Ja jos ei ulkonäkö riitä niin äiti hoitaa asian niin, että käydään kirurgilla vähän tuunaamassa tytön naamaa kun ei ihan täydellisyyttä hio.
Harvoin tulee voitua pahoin jotakin ohjelmaa katsoessa, mutta tämän katsominen synnytti tarpeen miltei heti mennä oksentamaan. Olo oli kuvottava. Tuntui kuin olisi lapsipornoa katsellut! Mitä pahaa nämä tytöt olivat tehneet, että heidät piti jo 9- vuotiaina pistää aikuisten maailmaan raadeltavaksi. Äidit "kannustivat" lapsiaan näihin kilpailuihin niin ankarasti, että ei ole tosikaan.
Kuvottavinta tässä on se, että lapsilta kielletään lapsuus jo noin nuorena. Pitäisi alkaa jo tuon ikäisenä kilpailla aikuisten sarjassa. Eikö tuon ikäisen pitäisi vielä tuunata barbi-nukkeja eikä itseään? Ei voi olla asiat vielä niin huonosti, että jotkut äidit ovat alkaneet leikkiä lapsillaan niin kuin heidän lastensa pitäisi olla heidän barbejaan!
Eilen menetin melkein uskoni jo ihmiseen. Katsotaan mitä maailma seuraavaksi syliin heittää...
Kettu kuittaa.
Eilen katselin eräältä uudelta elämäntapa tv-kanavalta ohjelmaa joka kertoi kahdesta 9-vuotiaasta tytöstä. Ehdottomasti dokumentin arvoinen aihe. Noh, dokumenttihän siitä tulee kun nämä pikkutytöt aikovat osallistua mini-miss Iso-Britannia- kilpailuun. Tytöt treenasivat kovasti niihin, kun pitäähän kauniiksi muuttuminen aloittaa mahdollisimman ajoissa, muuten putoaa kilpailusta! Merkittävä motiivi on myös osoittaa ulkonäöllään miten paljon kristitty jumala rakastaa sinua, kun ulkonäköä on suonut ja kaikkea. Ja jos ei ulkonäkö riitä niin äiti hoitaa asian niin, että käydään kirurgilla vähän tuunaamassa tytön naamaa kun ei ihan täydellisyyttä hio.
Harvoin tulee voitua pahoin jotakin ohjelmaa katsoessa, mutta tämän katsominen synnytti tarpeen miltei heti mennä oksentamaan. Olo oli kuvottava. Tuntui kuin olisi lapsipornoa katsellut! Mitä pahaa nämä tytöt olivat tehneet, että heidät piti jo 9- vuotiaina pistää aikuisten maailmaan raadeltavaksi. Äidit "kannustivat" lapsiaan näihin kilpailuihin niin ankarasti, että ei ole tosikaan.
Kuvottavinta tässä on se, että lapsilta kielletään lapsuus jo noin nuorena. Pitäisi alkaa jo tuon ikäisenä kilpailla aikuisten sarjassa. Eikö tuon ikäisen pitäisi vielä tuunata barbi-nukkeja eikä itseään? Ei voi olla asiat vielä niin huonosti, että jotkut äidit ovat alkaneet leikkiä lapsillaan niin kuin heidän lastensa pitäisi olla heidän barbejaan!
Eilen menetin melkein uskoni jo ihmiseen. Katsotaan mitä maailma seuraavaksi syliin heittää...
Kettu kuittaa.
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Post-Communist hangover ja vähän historiaa
Sitä on taas hiljaa päissään tullut kaikenlaista ajateltua. Tässä eilen illalla lueskelin erästä opusta 1900- luvun historiasta. Historian kautta sitä sitten voi ajatella nykypäivää ja huomata, että kappas vaan, maailma ei ole paljon muuttunut näistä ajoista. Edelleenkin meillä oikeastaan on muutamia vaikuttavia voimia, jotka tavoittelevat valtaa. Näitä on (näin suoraviivaistetusti) uusliberaalit kapitalistit, sosialistit ja fasistit (lue; "maahanmuuttokriitikot"). Näille on ominaista se, ettei mikään erityisemmin pidä toistensa arvomaailmaa kunnioitettavana. Toisaalta yhden (fasismin) vastustaminen on perinteisesti yhdistänyt kahta näistä (ne kaksi muuta). Tosin sillä varauksella, että tietyt kapitalistiset tahot kuten konservatiiviset poliittiset sekä muut instituutio (esim. kirkko joissain tapauksissa) loikkaavat herkästi fasistien bandwagoniin. Toisaalta taas kahta jälkimmäistä yhdistää niiden luonne ns. "kansanvoimina". Niiden poliittinen vipuvarsi perustuu kansan suurissa massoissa kytevään tyytymättömyyteen toisessa tapauksessa kapitalismia kohtaan, toisessa tapauksessa lähes tulkoon kaikkea vastaan mikä edustaa uudistuksia.
En malta kyllä olla olettamatta, että fasismi olisi liikkeennä sellainen voima jota ei olisi ilman sosialismia. Jos ajattelu olisi pelkästään oikeistolaista, niin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, niin meillä ei olisi muita poliittisia liikkeitä kuin uusliberaalit ja konservatiivit. Eli uudistajat/vapaa-ajattelijat (pätee vain talouden saralla, ei arvomaailmaan) ja säilyttäjät. Tällaisessa poliittisessa ilmapiirissä ei ole tarvetta fasismille, kun ei ole varsinaista "kansanvoimaa" yhdistävää liikettä edes olemassa tai lähimpänä sitä on jokin ei-poliittinen istituutio (esim. uskonto). Tällöin kapitalistinen järjestelmä ei tarvitse itsensä puolustajaksi konservatiivista ja fasistista agitaatiota, vaan voidaan käydä poliittista peliä 1800-luvun alun poliittisella kentällä.
Tänä päivänä, kun kapitalismi on jälleen käynyt kriisissä, on euroopassa jällee mobilisoitu näitä kansanvoimia. Ja kuinka ollakkaan, sille on ominaista jälleen jako radikaaliin sosialismiin ja fasismiin (vaikkei kukaan julkisessa keskustelussa tätä termiä käytä, niin ei se tarkoita etteikö se sitä olisi). Mutta näyttäisi jälleen siltä, että fasismi olisi kuitenkin ihmisille vetävämpänä koettu voima. Mikä on outoa. Siis kun meidän yhteiskunnassamme tulee ongelmia, niin syytetäänkin siitä jotakin muuta porukkaa, jolla ei oikeasti edes olisi osaa eikä arpaa meidän yhteiskunnallisiin ongelmiin.
En silti malta olla ajattelematta, että fasismin suosio rikkaita ja siinä sivussa vähän kaikkia muitakin arvostelevana voimana kumpuaa työväenluokan kriisistä. Työväenluokka kokee reaalisosialismin (eli neuvosto-kommunismin) jälkeistä krapulaa. Nykyään et voi perinteisellä Marxin filosofialla kritisoida kapitalistista järjestelmää leimautumatta stalinisti- kommunistiksi. Nykypäivän yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole sallittua käyttää marxilaista retoriikkaa, koska mielipiteesi voidaan mitätä totaalisesti sanomalla jotain yhtä nasevaa kuin: "no mene kattoo Pohjois-Koreaa" tai "Mites oli Neuvostoliitossa?". Siis aivan mieletöntä argumentointi! Siis ammutaan kritiikkiä alas vedoten asioihin, joista ei missään vaiheessa edes puhuttu! Se jos pitää Marxin yhteiskuntafilosofiaa pätevänä ja sen kautta pystyy kritisoimaan kapitalistista yhteiskuntaa ei tarkoita sitä, että hyväksyy ihmisoikeusloukkaukset tai minkään kommunistisen eliitin luomisen. Ehei, ei näin. Yhtä hyvin me voisimme väittää, että kapitalismi johtaa Pinochetin Chilen (esimerkkejä on enemmän, mutta kun ei jaksaisi kaikkia luetella) kaltaisiin hirmuhallintoihin ja jotka ovat kummunneet kapitalistisen leirin tarpeesta tukahduttaa sosialismi ja ajaa valtioissa läpi Laizzez-Faire- kapitalistinen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Laissez-faire) talousjärjestelmä, vastoin kansan tahtoa.
Vasemmistolaista kapitalismin kritiikkiä ei näin ollen voida vain sivuuttaa Pohjois-Korea- kortilla, sillä kapitalistiset hallintojen omakaan pesä ei ole erityisen puhdas. Suurin ongelma onkin se, että nykyvasemmisto kokee kuitenkin huonoa omatuntoa Neuvostoliiton ja Pohjois- Korean tapahtumista. Tässä piileekin vasemmiston suurin ongelma. Sen viesti ei mene perille, kun siihen ei enää itse uskota. Kyllä sosialismiin kuuluu aina marxilainen yhteiskuntafilosofia ja sen mukaisesti pitäisi toimia. Poliittisen vasemmisto olisikin rohkeasti oltava sitä mitä vasemmisto oikeasti on; radikaali ja kriittinen (myös itsekriittinen) vastavoima kapitalistiselle talousjärjestelmälle ja porvarilliselle arvomaailmalle. Sosialistien tulisi olla oikeasti sosialisteja ja palauttaa usko itseensä vakuuttavana vaihtoehtona kapitalismille. Ja uskallan väittää, että tämä lopettaisi vasemmiston nykyhetken kuolemanmarssin. Ihmiset huutavat vaihtoehtoa, mutta nykyinen vasemmisto ei pysty siihen vastaamaan, tai se vastaa porvarillisen yhteiskunnan normien mukaisesti ja ei ole näin kovinkaan uskottavaa.
Toverit, sovinnaisuuden aika on ohi! Askel vasempaan mars!
En malta kyllä olla olettamatta, että fasismi olisi liikkeennä sellainen voima jota ei olisi ilman sosialismia. Jos ajattelu olisi pelkästään oikeistolaista, niin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, niin meillä ei olisi muita poliittisia liikkeitä kuin uusliberaalit ja konservatiivit. Eli uudistajat/vapaa-ajattelijat (pätee vain talouden saralla, ei arvomaailmaan) ja säilyttäjät. Tällaisessa poliittisessa ilmapiirissä ei ole tarvetta fasismille, kun ei ole varsinaista "kansanvoimaa" yhdistävää liikettä edes olemassa tai lähimpänä sitä on jokin ei-poliittinen istituutio (esim. uskonto). Tällöin kapitalistinen järjestelmä ei tarvitse itsensä puolustajaksi konservatiivista ja fasistista agitaatiota, vaan voidaan käydä poliittista peliä 1800-luvun alun poliittisella kentällä.
Tänä päivänä, kun kapitalismi on jälleen käynyt kriisissä, on euroopassa jällee mobilisoitu näitä kansanvoimia. Ja kuinka ollakkaan, sille on ominaista jälleen jako radikaaliin sosialismiin ja fasismiin (vaikkei kukaan julkisessa keskustelussa tätä termiä käytä, niin ei se tarkoita etteikö se sitä olisi). Mutta näyttäisi jälleen siltä, että fasismi olisi kuitenkin ihmisille vetävämpänä koettu voima. Mikä on outoa. Siis kun meidän yhteiskunnassamme tulee ongelmia, niin syytetäänkin siitä jotakin muuta porukkaa, jolla ei oikeasti edes olisi osaa eikä arpaa meidän yhteiskunnallisiin ongelmiin.
En silti malta olla ajattelematta, että fasismin suosio rikkaita ja siinä sivussa vähän kaikkia muitakin arvostelevana voimana kumpuaa työväenluokan kriisistä. Työväenluokka kokee reaalisosialismin (eli neuvosto-kommunismin) jälkeistä krapulaa. Nykyään et voi perinteisellä Marxin filosofialla kritisoida kapitalistista järjestelmää leimautumatta stalinisti- kommunistiksi. Nykypäivän yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole sallittua käyttää marxilaista retoriikkaa, koska mielipiteesi voidaan mitätä totaalisesti sanomalla jotain yhtä nasevaa kuin: "no mene kattoo Pohjois-Koreaa" tai "Mites oli Neuvostoliitossa?". Siis aivan mieletöntä argumentointi! Siis ammutaan kritiikkiä alas vedoten asioihin, joista ei missään vaiheessa edes puhuttu! Se jos pitää Marxin yhteiskuntafilosofiaa pätevänä ja sen kautta pystyy kritisoimaan kapitalistista yhteiskuntaa ei tarkoita sitä, että hyväksyy ihmisoikeusloukkaukset tai minkään kommunistisen eliitin luomisen. Ehei, ei näin. Yhtä hyvin me voisimme väittää, että kapitalismi johtaa Pinochetin Chilen (esimerkkejä on enemmän, mutta kun ei jaksaisi kaikkia luetella) kaltaisiin hirmuhallintoihin ja jotka ovat kummunneet kapitalistisen leirin tarpeesta tukahduttaa sosialismi ja ajaa valtioissa läpi Laizzez-Faire- kapitalistinen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Laissez-faire) talousjärjestelmä, vastoin kansan tahtoa.
Vasemmistolaista kapitalismin kritiikkiä ei näin ollen voida vain sivuuttaa Pohjois-Korea- kortilla, sillä kapitalistiset hallintojen omakaan pesä ei ole erityisen puhdas. Suurin ongelma onkin se, että nykyvasemmisto kokee kuitenkin huonoa omatuntoa Neuvostoliiton ja Pohjois- Korean tapahtumista. Tässä piileekin vasemmiston suurin ongelma. Sen viesti ei mene perille, kun siihen ei enää itse uskota. Kyllä sosialismiin kuuluu aina marxilainen yhteiskuntafilosofia ja sen mukaisesti pitäisi toimia. Poliittisen vasemmisto olisikin rohkeasti oltava sitä mitä vasemmisto oikeasti on; radikaali ja kriittinen (myös itsekriittinen) vastavoima kapitalistiselle talousjärjestelmälle ja porvarilliselle arvomaailmalle. Sosialistien tulisi olla oikeasti sosialisteja ja palauttaa usko itseensä vakuuttavana vaihtoehtona kapitalismille. Ja uskallan väittää, että tämä lopettaisi vasemmiston nykyhetken kuolemanmarssin. Ihmiset huutavat vaihtoehtoa, mutta nykyinen vasemmisto ei pysty siihen vastaamaan, tai se vastaa porvarillisen yhteiskunnan normien mukaisesti ja ei ole näin kovinkaan uskottavaa.
Toverit, sovinnaisuuden aika on ohi! Askel vasempaan mars!
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Kunniaton paskiainen
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan alkamisesta ja suomalainen media muistaa tästä muistutellakkin kansalaisiaan. Jokainen kansalainen palauttelee mieliinsä käsityksiään talvisodasta ja saa romanttiset sydänkammiontärinät kun ajattlee uraata huutavia venäläisotilaiden kaatumista Suomi- konepistooli tuleen. Ja niin edelleen.
Palauttelin itselleni talvisodan tapahtumia mieleen katselemalla suomalais-venäläisen dokumentin Sota ilman voittajaa. Dokumentti oli virkistävää vaihtelua tämän isänmaallisen ja romanttisen hypetyksen keskellä, joka talvisotaa nykyään ympäröi. (Sodan romantisointi on muuten pelottava ilmiö). Se myös käsitteli sotaa molemmista näkökulmista, joka on harvinaista herkkua kyseisestä sodasta. Dokumentin jälkeen katsoin 5 minuuttia kolmosen uutisia ja tajusin, että siellä toimituksessa oltiin onnistuttu selvittämään syy miksi tällainen käsittelytapa on harvinainen...
Talvisota on epäilemättä suomalaista identiteettiä vahvasti muokkaava tapahtuma. Mutta maailman sinisimmälle taivaalle on ilmestynyt punaisia pilviä. Suomalainen media on havahtunut sellaiseen huutavaan vääryyteen ja käsittämättömään epäkohtaan, että Venäjällä talvisotaa ei käsitellä suomalaisten standardien mukaisesti tarpeeksi! Siis tavallinen venäläinen koululainen ei välttämättä tiedä talvisodasta juuri mitään?!
Siis ompa mystistä. Suomen identiteetin merkittävin tapahtuma ei olekkaan Venäjän historian merkittävimpiä tapahtumia! Vähän tässä huvittaa tilanne, jossa suomalaise media hämmästelee talvisodan tuntemattomuutta Venäjällä, vaikka oikeesti...Talvisota ei ollut maailmanhistorian kannalta, eikä edes Venäjän kannalta, niin merkittävä tapahtuma, että sen pitäisi olla keskeisimpiä opetussuunnitelmissa käsiteltäviä asioita naapurissamme. Osoittaa suomalaisilta melko suurta näköalattomuutta olettaa venäläisten olevan erityisen kiinnostuneita talvisodasta, koska sanalla sanoen, sen merkitys ei ole suuri muille kuin meille suomalaisille.
Palauttelin itselleni talvisodan tapahtumia mieleen katselemalla suomalais-venäläisen dokumentin Sota ilman voittajaa. Dokumentti oli virkistävää vaihtelua tämän isänmaallisen ja romanttisen hypetyksen keskellä, joka talvisotaa nykyään ympäröi. (Sodan romantisointi on muuten pelottava ilmiö). Se myös käsitteli sotaa molemmista näkökulmista, joka on harvinaista herkkua kyseisestä sodasta. Dokumentin jälkeen katsoin 5 minuuttia kolmosen uutisia ja tajusin, että siellä toimituksessa oltiin onnistuttu selvittämään syy miksi tällainen käsittelytapa on harvinainen...
Talvisota on epäilemättä suomalaista identiteettiä vahvasti muokkaava tapahtuma. Mutta maailman sinisimmälle taivaalle on ilmestynyt punaisia pilviä. Suomalainen media on havahtunut sellaiseen huutavaan vääryyteen ja käsittämättömään epäkohtaan, että Venäjällä talvisotaa ei käsitellä suomalaisten standardien mukaisesti tarpeeksi! Siis tavallinen venäläinen koululainen ei välttämättä tiedä talvisodasta juuri mitään?!
Siis ompa mystistä. Suomen identiteetin merkittävin tapahtuma ei olekkaan Venäjän historian merkittävimpiä tapahtumia! Vähän tässä huvittaa tilanne, jossa suomalaise media hämmästelee talvisodan tuntemattomuutta Venäjällä, vaikka oikeesti...Talvisota ei ollut maailmanhistorian kannalta, eikä edes Venäjän kannalta, niin merkittävä tapahtuma, että sen pitäisi olla keskeisimpiä opetussuunnitelmissa käsiteltäviä asioita naapurissamme. Osoittaa suomalaisilta melko suurta näköalattomuutta olettaa venäläisten olevan erityisen kiinnostuneita talvisodasta, koska sanalla sanoen, sen merkitys ei ole suuri muille kuin meille suomalaisille.
torstai 26. marraskuuta 2009
"Ja hänen suustaan työntyy esiin terävä pitkä miekka, jotta hän löisi sillä kansakuntia"
Viinakset on jälleen kumottu, joten jälkihuuruissa hydrat ja liskot alkavat taas kurkkia loosheistaan.
Hydrien kirkkoherra katsoo siis aiheelliseksi nostaa päänsä ja aukaista ammottavan kitansa.
Lukitkaa tyttärenne ja kiinnittäkää siveysvyöt.
Männä päivänä suorittaessani veronmaksua A-tarvikkeessa ja kirotessani random alanmiehen kanssa Valdemarin kallistunutta hintaa, kiinnitin huomiota joihinkin hienostonarttuihin, jotka kävelivät ohitsemme nokat pystyssä ja katsoen halveksuvasti. Eihän siinä voinut kuin nikata silmää ja lipaista irstaasti huulia. Hähä! Kontrastien maailma.
Tervetuloa eritekoristelun alkeiskurssille.
Glitteriä beibe.
Annetaanpa paskan lentää!
Tunkiosta on helvetin hankala nousta, mutta sinne on aika helvetin helppo päätyä.
Onpahan ainakin mahdollisuus nähdä ja kokea mitkä asiat elämässä merkkaa.
Millaisia tyyppejä kerää ympärilleen ja keistä nakkaa paskat.
Jumalan suomassa hyvyydessään kirkkoherra onkin valmis raahaamaan muutaman itseriittoisen hienostopaskan mukanaan jäteröykkiöön. Ejakulointi naamallekkin sisältyy armolliseen tarjoukseeni. Älkääkä hätääntykö jos teistä hakataan paskat pihalle! Näin on Herra laupeudessaan määrännyt!
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Voin toimia ilomielin vastakaikuna. Onhan Herra taivaissa tehtävän miekkanaan minulle asettanut.
Vapise sinä syntinen kun raiskaan vaimosi Ikean ruokailupöydällä ja syötän lapsillesi pienoisen puudelinne.
Mutta muista!
Et sinä mikään vitun Job ole. Et sinä ole yhtään mitään!
Yksi paskakasa massassa.
Hydrien kirkkoherra katsoo siis aiheelliseksi nostaa päänsä ja aukaista ammottavan kitansa.
Lukitkaa tyttärenne ja kiinnittäkää siveysvyöt.
Männä päivänä suorittaessani veronmaksua A-tarvikkeessa ja kirotessani random alanmiehen kanssa Valdemarin kallistunutta hintaa, kiinnitin huomiota joihinkin hienostonarttuihin, jotka kävelivät ohitsemme nokat pystyssä ja katsoen halveksuvasti. Eihän siinä voinut kuin nikata silmää ja lipaista irstaasti huulia. Hähä! Kontrastien maailma.
Tervetuloa eritekoristelun alkeiskurssille.
Glitteriä beibe.
Annetaanpa paskan lentää!
Tunkiosta on helvetin hankala nousta, mutta sinne on aika helvetin helppo päätyä.
Onpahan ainakin mahdollisuus nähdä ja kokea mitkä asiat elämässä merkkaa.
Millaisia tyyppejä kerää ympärilleen ja keistä nakkaa paskat.
Jumalan suomassa hyvyydessään kirkkoherra onkin valmis raahaamaan muutaman itseriittoisen hienostopaskan mukanaan jäteröykkiöön. Ejakulointi naamallekkin sisältyy armolliseen tarjoukseeni. Älkääkä hätääntykö jos teistä hakataan paskat pihalle! Näin on Herra laupeudessaan määrännyt!
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Voin toimia ilomielin vastakaikuna. Onhan Herra taivaissa tehtävän miekkanaan minulle asettanut.
Vapise sinä syntinen kun raiskaan vaimosi Ikean ruokailupöydällä ja syötän lapsillesi pienoisen puudelinne.
Mutta muista!
Et sinä mikään vitun Job ole. Et sinä ole yhtään mitään!
Yksi paskakasa massassa.
Aivan ensimmäisenä haluaisin kiittää....
No kun tässä aloiteltiin, niin heitetään sitten putkeen pieni avautuminen välittömästi. Tässä menneinä viikkoina on taas tullut pohdittua asioita mitä ympärillä tapahtuu ja olen päätynyt siihen tulokseen, että ihmiset ovat keskimäärin tietämättömiä mitä me täällä touhutaan. Allekirjoittanut ei kyllä pysty itsekään väittää tietävänsä juurikaan mitään, mutta jotkut asiat kyllä potkaisee päähän nopeasti.
Ylitse muiden nousee tämän länsimaisen ihmisen elämässä puuhastelu. Me käymme koulussa, töissä, kaupassa ja loput ajastamme kulutamme nukkumiseen ja telkkarin katseluun (tai johonkin vastaavaan "vapaa-ajan aktiviteettiin"). Elämä näyttäisi melko sisällöttämältä ja varsinkin työelämä, joka raapaisee pääosan valveillaoloajastamme, osoittaa tämän ihmisen elämän irvikuvan kaikessa järjettömyydessämme. Töissä pitää olla kivaa ja jännää ja kaikkea muuta mukavaa, mutta aika moni ei kyllä liiemmin tykkää siellä olla, mutta silti me kilpaillaan niistä työpaikoista hampaat veressä ja jos sitä työtä on niin sitten pitää kilpailla uutta työvoimaa vastaan kehittämällä itseään ja suorittamalla jo epäinhimilliseksi muodostunutta työrupeamaan hymyssä suin. Ja koko ajan pitää muistaa vaatia lisää työtä...työtä työtä työtä. Siinäkö on länsimaisen ihmisen elämän sisältö?
Noh, ilman työtä ei yhteiskunta pyöri eihän? Pitää kuitenkin muistaa, että mikäs se työn merkitys olikaan. Minkä takia me painamme työtä heppi kovana ja mieluummin uhrataan kaikki muu paitsi ikuinen työn aiheuttama erektio? Miksi? Ketä tämä kaikki ja loppumaton työ sitten hyödyttää? "No ihmiskuntaa, kun talouskasvaa ja on taloudellista hyvinvointia ja lässynlässyn..." Siis onko näin, että taloudellinen hyvinvointi on nykyään ainoa hyvinvoinnin indikaattori? Ei mitään väliä kuinka väsyneitä ihmiset ovat kilpailemaan, niin kilpailtava silti, jotta saadaan kaikkea kivaa ja voidaan ostaa lapsille parasta. "Miten olemmekaan tulleet toimeen ennen näitä loistavia keksintöjä?"
Jotain outoa ja epäinhimillistä tässä kyllä on. Moni ihminen valittaa kun pitää käydä töissä, mutta ovat onnellisia kun lomat loppuu. Voiskohan vetää johtopäätöksen, että työelämä (kiitos koko elämään ulottuva kilpailu) vaatii nykyään aivan liikaa?
Että tällaista tänään. Jos tämä nyt toimisi enemmän tälläisena alkuvuodatuksena ja lähdetään siitä sitten jatkamaan. Jos tota kilpailun ajatusta tästä vähän paisuttelis... Pitää ehkä harjotella tätä kirjottelua vielä.
- bloggaaja Jo
Ylitse muiden nousee tämän länsimaisen ihmisen elämässä puuhastelu. Me käymme koulussa, töissä, kaupassa ja loput ajastamme kulutamme nukkumiseen ja telkkarin katseluun (tai johonkin vastaavaan "vapaa-ajan aktiviteettiin"). Elämä näyttäisi melko sisällöttämältä ja varsinkin työelämä, joka raapaisee pääosan valveillaoloajastamme, osoittaa tämän ihmisen elämän irvikuvan kaikessa järjettömyydessämme. Töissä pitää olla kivaa ja jännää ja kaikkea muuta mukavaa, mutta aika moni ei kyllä liiemmin tykkää siellä olla, mutta silti me kilpaillaan niistä työpaikoista hampaat veressä ja jos sitä työtä on niin sitten pitää kilpailla uutta työvoimaa vastaan kehittämällä itseään ja suorittamalla jo epäinhimilliseksi muodostunutta työrupeamaan hymyssä suin. Ja koko ajan pitää muistaa vaatia lisää työtä...työtä työtä työtä. Siinäkö on länsimaisen ihmisen elämän sisältö?
Noh, ilman työtä ei yhteiskunta pyöri eihän? Pitää kuitenkin muistaa, että mikäs se työn merkitys olikaan. Minkä takia me painamme työtä heppi kovana ja mieluummin uhrataan kaikki muu paitsi ikuinen työn aiheuttama erektio? Miksi? Ketä tämä kaikki ja loppumaton työ sitten hyödyttää? "No ihmiskuntaa, kun talouskasvaa ja on taloudellista hyvinvointia ja lässynlässyn..." Siis onko näin, että taloudellinen hyvinvointi on nykyään ainoa hyvinvoinnin indikaattori? Ei mitään väliä kuinka väsyneitä ihmiset ovat kilpailemaan, niin kilpailtava silti, jotta saadaan kaikkea kivaa ja voidaan ostaa lapsille parasta. "Miten olemmekaan tulleet toimeen ennen näitä loistavia keksintöjä?"
Jotain outoa ja epäinhimillistä tässä kyllä on. Moni ihminen valittaa kun pitää käydä töissä, mutta ovat onnellisia kun lomat loppuu. Voiskohan vetää johtopäätöksen, että työelämä (kiitos koko elämään ulottuva kilpailu) vaatii nykyään aivan liikaa?
Että tällaista tänään. Jos tämä nyt toimisi enemmän tälläisena alkuvuodatuksena ja lähdetään siitä sitten jatkamaan. Jos tota kilpailun ajatusta tästä vähän paisuttelis... Pitää ehkä harjotella tätä kirjottelua vielä.
- bloggaaja Jo
Lähtökohtaisesti paskaa
Nonii, sitä sankarit rupesivat sitte blogia pitämään. Tämä tulee varmaankin pitämään sisällään kaiken maailman vuodatusta ihan mistä vaan kirjoittajat sitten keksivätkin valittaa. Ei oikeastaan tällä muuten funktiota olekaan. Odotettavissa on siis tunteen paloa poikien kokemusmaailmasta ja muusta jännästä. Aiheet vaihtelevat sortopolitiikan, katkenneiden kitarankielien ja muovikassin läpi katukivetykseen iskeytyneen sixpackin välillä.
Tekstiä odotettavissa sattumanvaraisesti silloin kun meistä siltä tuntuu. Kiitos ja anteeksi.
Tekstiä odotettavissa sattumanvaraisesti silloin kun meistä siltä tuntuu. Kiitos ja anteeksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)