tiistai 19. huhtikuuta 2011

Mitä täällä tapahtuu?!

Vaalit (yllättäen) pysäyttivät pohtimaan politiikkaa. Päädyin miettimään mitä Perussuomalaisten "jytky" (kahdessa päivässä sana on kulutettu jo niin puhki, että sen kuultuaan tekee mieli heittää seinään se aparaatti josta sen nyt sattuu kuulemaan) oikeastaan tarkoittaa suomalaisella poliittisella kentällä. Ei mitään.

Kansa on puhunut. Ikävä kyllä viesti oli täsmälleen sama kuin vanhoilla valtapuolueilla. Perussuomalaiset eivät tarjoa oikeasti minkäänlaista muutosta yhteiskunnassa vaan päin vastoin, he sementoivat kansalaisten käsityksen siitä, ettei politiikassa voi äänestämällä oikeastaan vaikuttaa mitenkään. Näin vaalien jälkeisiä keskusteluja kun on seuraillut, ei Soini ole esim. Portugalin rahoituspaketista enää huudellut yhtä kovaan ääneen kuin ennen vaaleja. Tämä lienee enteilevän sitä, ettei paketin läpi meno oikeastaan haittaisikaan Persuja edes vähää alusta. Myös köyhimmät kansalaiset tulevat pettymään; Perussuomalaisten messiaaninen politiikka ei saa mannaa satamaan taivaalta. Harmi juuri köyhimpien kannalta, koska heillä olisi ollut jälleen eniten voitettavaa näissäkin vaaleissa.

Toki persujen maahanmuuttolinja, jos Halla-aholaiset pääsevät sitä merkittävästi ohjaamaan, tuo uudenlaisen ajattelutavan yksittäiseen sosiaaliseen ongelmaan. Kysymys kuitenkin herää, miten tämä oikeastaan kanta-suomalaista peruspulliaista hyödyttää? Vastaus on ettei mitenkään. Ensinnäkään maahanmuutossa ei liiku niin merkittäviä rahoja, että niillä pelatettaisiin hyvinvointivaltiota saati voitaisiin merkittävästi parantaa sotaveteraanien sosioekonomista tilannetta ym. Olisi myös äärettömän epätodennäköistä, että niitä edes suunnattaisiin kyseisiin kohteisiin sillä saatu etu upotettaisiin todennäköisemmin verokevennyksiin suurituloisille.

Muutosten maailmassa ei siis mitään uutta.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Minä olen vaikuttaja

Yleisönosastot, foorumit ja muu sosiaalinen media tekee meistä jokaisesta mielipidevaikuttajan, oli kyseessä sitten lehden tekstiviestipalsta tai Facebook-ryhmä. Koska media ja Internet tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia mielipiteensä ilmaisemiseen, voisi luulla vaikutusmahdollisuuksien lisääntyvän entisestään. Osittain se varmaan onkin totta, sillä Facebook-ryhmien nimistä ja koosta tulleet kohut saavat jopa palstatilaa iltapäivälehdissä.

Tämän kaltaiset erilaiset ryhmät vain aiheuttavat inflaation mielipiteensä ilmaisulle. Yhteiskunta muuttuu passiivis-aggressiiviseksi, jolloin harva uskaltaa tehdä enää mitään konkreettista ajamansa asian eteen. Ruohonjuuritasolla passiivis-aggressiivisuus ilmenee kärttyisän kerrostalonaapurin muodossa, joka tiputtelee liikaa meteliä pitäneelle asukkaalle uhailevia lappuja postiluukusta tai mahdollisesti jopa soitolla isännöitsijälle. Varmasti melkein joka talon rapussa on joku, joka aiheuttaa häiriötä kanssa-asukkaille. Enemmässä tai pienemmissä määrin. Kuitenkin harvoin asioita käsitellään kasvotusten (ainakaan selvinpäin) ja sen sijaan turvaudutaan anonyymiin uhkailuun kirjeiden muodossa.

Facebookissa voi ajaa omaa asiaansa erilaisillä ryhmillä. Eniten palstatilaa saavat maahanmuuttajavastaiset ryhmät, jotka nostavat tavallisten kansalaisten karvat pystyyn. Vain prosentin murto-osa näistä vihamielisten ryhmien jäsenistä on valmis mihinkään konkreettisiin toimiin. Itse näkisin nämä ryhmät vain suuntaa-antavina äänestystuloksina. Napin painaminen FB:ssä ei tee kenestäkään vaikuttajaa.

Entäs vappumielenosoitus? Ihmiset kerääntyvät "osoittamaan mieltään".. Minkä vuoksi? Vappu tulee ja menee, mutta asiat ei muutu. Ajatuksena se on toki hieno, mutta mitä konkreettista sillä saa aikaan. En lietso laittomuuksiin, mutta kyllä mielenosoituksen pitäisi hätkähdyttää äänekkyydellä ja koollaan. Mielenosoitus johon on haettu viranomaisen lupa.. Jotain on pielessä!

maanantai 18. tammikuuta 2010

Öinen kaupunki
talvinen kehto,
tuulenvire keinuttaa
pakkanen koristaa,
Yö verhoaa
yönkävijän usvaan

Hyinen huokaus nostaa
yksinäisen,
laskevan hiutaleen,
takaisin ilmaan
vasten lyhtyä
Aurinko ei nouse
ei tänään

perjantai 15. tammikuuta 2010

Urasuunnittelua

A-liikkeen edessä kahden alanmiehen suusta kuultua:
- Mä tiedän mitä mä alan tekeen.. mä alan valelääkäriksi
- Ite alan mieluummin hoitajaksi, niitä pelkää kaikki!

torstai 7. tammikuuta 2010

Tahtoo tähdeksi!

Heimoi ja hellurei.

Eilen katselin eräältä uudelta elämäntapa tv-kanavalta ohjelmaa joka kertoi kahdesta 9-vuotiaasta tytöstä. Ehdottomasti dokumentin arvoinen aihe. Noh, dokumenttihän siitä tulee kun nämä pikkutytöt aikovat osallistua mini-miss Iso-Britannia- kilpailuun. Tytöt treenasivat kovasti niihin, kun pitäähän kauniiksi muuttuminen aloittaa mahdollisimman ajoissa, muuten putoaa kilpailusta! Merkittävä motiivi on myös osoittaa ulkonäöllään miten paljon kristitty jumala rakastaa sinua, kun ulkonäköä on suonut ja kaikkea. Ja jos ei ulkonäkö riitä niin äiti hoitaa asian niin, että käydään kirurgilla vähän tuunaamassa tytön naamaa kun ei ihan täydellisyyttä hio.

Harvoin tulee voitua pahoin jotakin ohjelmaa katsoessa, mutta tämän katsominen synnytti tarpeen miltei heti mennä oksentamaan. Olo oli kuvottava. Tuntui kuin olisi lapsipornoa katsellut! Mitä pahaa nämä tytöt olivat tehneet, että heidät piti jo 9- vuotiaina pistää aikuisten maailmaan raadeltavaksi. Äidit "kannustivat" lapsiaan näihin kilpailuihin niin ankarasti, että ei ole tosikaan.

Kuvottavinta tässä on se, että lapsilta kielletään lapsuus jo noin nuorena. Pitäisi alkaa jo tuon ikäisenä kilpailla aikuisten sarjassa. Eikö tuon ikäisen pitäisi vielä tuunata barbi-nukkeja eikä itseään? Ei voi olla asiat vielä niin huonosti, että jotkut äidit ovat alkaneet leikkiä lapsillaan niin kuin heidän lastensa pitäisi olla heidän barbejaan!

Eilen menetin melkein uskoni jo ihmiseen. Katsotaan mitä maailma seuraavaksi syliin heittää...

Kettu kuittaa.

Pelastakaa HAMK

Viime päivinä kaveripiirissäni yksi kestosuosikki puheenaiheena on ollut HAMKin promo-musiikkivideo, joka pyörii Youtuben lisäksi myös muutamia kertoja Subilla. Myös Spotifyssa on nykyään koulun mainos. Kritiikki ja nauru ei kohdistu biisin esittäjään Simoniin, vaan HAMKin tapaan markkinoida itseään. Jos joku on varmaa, niin koulun saama julkisuus! Eri asia on sitten se, onko kyseinen julkisuus hyvää.

HAMKin markkinointi on muuttunut parin viime vuoden aikana ja rahaa on varmasti palanut erilaisiin mainoksiin muutaman opettajan vuosipalkan verran. Yhtään en ihmettelisi, jos joku kesäinen päivä feissari "Pelastakaa HAMK"-paita päällä pysäyttäisi minut kadulla kulkiessani ja alkaisi kertomaan eri koulutusohjelmista esitteet käsissä.

Mielestäni oikein suunnatut lehtimainokset ovat täysin toimivia ja usein riittäviäkin. HAMK on mainostanut City-lehdessä sivun kokoisella mainoksella ilman turhaa revittelyä. Kyseistä suosittua ilmaislehteä saa ainakin Helsingin ja Tampereen vaikutusalueilla (Hämeenlinna mukaanlukien). Sillä mainoksella saa muistutettua koulun olemassaolosta nuorille kaupunkilaisille.

HAMKin markkinointi on minun silmissäni hyvin lyhytkatseista, jos keskitytään vaan saamaan enemmän hakijoita ja aloituspaikat täytettyä. Parasta promoa olisi käyttää markkinointiin heitetyt rahat opettajien palkkaamiseen ja tarvittaessa tilojen/laitteiden uusimiseen. Ajallaan valmistuneet ja tyytyväiset opiskelijat ovat parasta mainosta. HAMKista valmistuu vuosittain noin 1000 opiskelijaa, joten hyvin tarjotut opiskelu-olosuhteet ja hyvä koulutuksen taso tekisivät heistä tuhat ns. "feissaria". Koulujen maine leviää kuitenkin hyvin helposti kaverilta kaverille puskaradion avulla.

Eli HAMKin pitäisi keskittyä kokonaisvaltaisesti koulutuksen laatuun, ei pelkkään opiskelijoiden sisäänheittämiseen. Kuitenkin käsittääkseni koulujen saamat tuet riippuvat valmistuneiden määrän lisäksi myös aloituspaikkojen täyttyvyydestä (sanokaa jos väärässä). Mielestäni tämä aloituspaikkojen pakkotäyttäminen vie jo idean koulutusjärjestelmältä. Olisiko syytä tarkastaa uudelleen paikkojen tarpeellinen määrä? On tärkeää ottaa työmarkkinoiden tarpeet huomioon ja varmasti niin tehdäänkin jollain tapaa. Erään viisaamman sanoin suomalaisesta opetusjärjestelmästä: "kouluttavat kymmenen yhtä työpaikkaa varten".

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Tarina sammakosta ja skorpionista

Skorpioni istui joen reunalla ja katseli takaa lähestyvää metsäpaloa. Liekit alkoivat pian lähestyä skorpionia eikä se ollut enää turvassa veden äärellä. Samalla se näki lumpeenlehdellä istuvan sammakon. Skorpioni tiesi, ettei sillä ollut liekkien lähestyessä muita mahdollisuuksia kuin pyytää apua sammakolta.

"Pyydän, vie minut joen yli. Muuten kuolen". Sammakko epäröi ja kieltäytyi auttamasta, koska pelkäsi skorpionia ja sen tappavaa piikkiä. "Jos pistän sinua niin kuolen itsekin", Skorpioni sanoi.

Sammakko mietti asiaa ja totesi, että eihän skorpioni voisi tehdä sille mitään ja että se olisi täysin sammakon armoilla. "Hyvä on, hyppää selkääni niin vien sinut joen toiselle puolelle."

Skorpioni kiitteli kovasti ja sanoi, että sammakko ei tulisi katumaan tätä ystävällistä elettä. Niinpä skorpioni hyppäsi selkään ja joen ylitys alkoi.

Puolen välin jälkeen skorpioni nosti piikkinsä hitaasti ylös ja iski sammakkoa niskaan. Sammakko tunsi pistävän ja leviävän kivun ja kysyi, "Miksi? Nyt minä kuolen ja sinä hukut samalla!"

Skorpioni vastaa, "Se on minun luonne".