Tarina sammakosta ja skorpionista

Skorpioni istui joen reunalla ja katseli takaa lähestyvää metsäpaloa. Liekit alkoivat pian lähestyä skorpionia eikä se ollut enää turvassa veden äärellä. Samalla se näki lumpeenlehdellä istuvan sammakon. Skorpioni tiesi, ettei sillä ollut liekkien lähestyessä muita mahdollisuuksia kuin pyytää apua sammakolta.

"Pyydän, vie minut joen yli. Muuten kuolen". Sammakko epäröi ja kieltäytyi auttamasta, koska pelkäsi skorpionia ja sen tappavaa piikkiä. "Jos pistän sinua niin kuolen itsekin", Skorpioni sanoi.

Sammakko mietti asiaa ja totesi, että eihän skorpioni voisi tehdä sille mitään ja että se olisi täysin sammakon armoilla. "Hyvä on, hyppää selkääni niin vien sinut joen toiselle puolelle."

Skorpioni kiitteli kovasti ja sanoi, että sammakko ei tulisi katumaan tätä ystävällistä elettä. Niinpä skorpioni hyppäsi selkään ja joen ylitys alkoi.

Puolen välin jälkeen skorpioni nosti piikkinsä hitaasti ylös ja iski sammakkoa niskaan. Sammakko tunsi pistävän ja leviävän kivun ja kysyi, "Miksi? Nyt minä kuolen ja sinä hukut samalla!"

Skorpioni vastaa, "Se on minun luonne".

Post-Communist hangover ja vähän historiaa

Sitä on taas hiljaa päissään tullut kaikenlaista ajateltua. Tässä eilen illalla lueskelin erästä opusta 1900- luvun historiasta. Historian kautta sitä sitten voi ajatella nykypäivää ja huomata, että kappas vaan, maailma ei ole paljon muuttunut näistä ajoista. Edelleenkin meillä oikeastaan on muutamia vaikuttavia voimia, jotka tavoittelevat valtaa. Näitä on (näin suoraviivaistetusti) uusliberaalit kapitalistit, sosialistit ja fasistit (lue; "maahanmuuttokriitikot"). Näille on ominaista se, ettei mikään erityisemmin pidä toistensa arvomaailmaa kunnioitettavana. Toisaalta yhden (fasismin) vastustaminen on perinteisesti yhdistänyt kahta näistä (ne kaksi muuta). Tosin sillä varauksella, että tietyt kapitalistiset tahot kuten konservatiiviset poliittiset sekä muut instituutio (esim. kirkko joissain tapauksissa) loikkaavat herkästi fasistien bandwagoniin. Toisaalta taas kahta jälkimmäistä yhdistää niiden luonne ns. "kansanvoimina". Niiden poliittinen vipuvarsi perustuu kansan suurissa massoissa kytevään tyytymättömyyteen toisessa tapauksessa kapitalismia kohtaan, toisessa tapauksessa lähes tulkoon kaikkea vastaan mikä edustaa uudistuksia.

En malta kyllä olla olettamatta, että fasismi olisi liikkeennä sellainen voima jota ei olisi ilman sosialismia. Jos ajattelu olisi pelkästään oikeistolaista, niin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, niin meillä ei olisi muita poliittisia liikkeitä kuin uusliberaalit ja konservatiivit. Eli uudistajat/vapaa-ajattelijat (pätee vain talouden saralla, ei arvomaailmaan) ja säilyttäjät. Tällaisessa poliittisessa ilmapiirissä ei ole tarvetta fasismille, kun ei ole varsinaista "kansanvoimaa" yhdistävää liikettä edes olemassa tai lähimpänä sitä on jokin ei-poliittinen istituutio (esim. uskonto). Tällöin kapitalistinen järjestelmä ei tarvitse itsensä puolustajaksi konservatiivista ja fasistista agitaatiota, vaan voidaan käydä poliittista peliä 1800-luvun alun poliittisella kentällä.

Tänä päivänä, kun kapitalismi on jälleen käynyt kriisissä, on euroopassa jällee mobilisoitu näitä kansanvoimia. Ja kuinka ollakkaan, sille on ominaista jälleen jako radikaaliin sosialismiin ja fasismiin (vaikkei kukaan julkisessa keskustelussa tätä termiä käytä, niin ei se tarkoita etteikö se sitä olisi). Mutta näyttäisi jälleen siltä, että fasismi olisi kuitenkin ihmisille vetävämpänä koettu voima. Mikä on outoa. Siis kun meidän yhteiskunnassamme tulee ongelmia, niin syytetäänkin siitä jotakin muuta porukkaa, jolla ei oikeasti edes olisi osaa eikä arpaa meidän yhteiskunnallisiin ongelmiin.

En silti malta olla ajattelematta, että fasismin suosio rikkaita ja siinä sivussa vähän kaikkia muitakin arvostelevana voimana kumpuaa työväenluokan kriisistä. Työväenluokka kokee reaalisosialismin (eli neuvosto-kommunismin) jälkeistä krapulaa. Nykyään et voi perinteisellä Marxin filosofialla kritisoida kapitalistista järjestelmää leimautumatta stalinisti- kommunistiksi. Nykypäivän yhteiskunnallisessa keskustelussa ei ole sallittua käyttää marxilaista retoriikkaa, koska mielipiteesi voidaan mitätä totaalisesti sanomalla jotain yhtä nasevaa kuin: "no mene kattoo Pohjois-Koreaa" tai "Mites oli Neuvostoliitossa?". Siis aivan mieletöntä argumentointi! Siis ammutaan kritiikkiä alas vedoten asioihin, joista ei missään vaiheessa edes puhuttu! Se jos pitää Marxin yhteiskuntafilosofiaa pätevänä ja sen kautta pystyy kritisoimaan kapitalistista yhteiskuntaa ei tarkoita sitä, että hyväksyy ihmisoikeusloukkaukset tai minkään kommunistisen eliitin luomisen. Ehei, ei näin. Yhtä hyvin me voisimme väittää, että kapitalismi johtaa Pinochetin Chilen (esimerkkejä on enemmän, mutta kun ei jaksaisi kaikkia luetella) kaltaisiin hirmuhallintoihin ja jotka ovat kummunneet kapitalistisen leirin tarpeesta tukahduttaa sosialismi ja ajaa valtioissa läpi Laizzez-Faire- kapitalistinen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Laissez-faire) talousjärjestelmä, vastoin kansan tahtoa.

Vasemmistolaista kapitalismin kritiikkiä ei näin ollen voida vain sivuuttaa Pohjois-Korea- kortilla, sillä kapitalistiset hallintojen omakaan pesä ei ole erityisen puhdas. Suurin ongelma onkin se, että nykyvasemmisto kokee kuitenkin huonoa omatuntoa Neuvostoliiton ja Pohjois- Korean tapahtumista. Tässä piileekin vasemmiston suurin ongelma. Sen viesti ei mene perille, kun siihen ei enää itse uskota. Kyllä sosialismiin kuuluu aina marxilainen yhteiskuntafilosofia ja sen mukaisesti pitäisi toimia. Poliittisen vasemmisto olisikin rohkeasti oltava sitä mitä vasemmisto oikeasti on; radikaali ja kriittinen (myös itsekriittinen) vastavoima kapitalistiselle talousjärjestelmälle ja porvarilliselle arvomaailmalle. Sosialistien tulisi olla oikeasti sosialisteja ja palauttaa usko itseensä vakuuttavana vaihtoehtona kapitalismille. Ja uskallan väittää, että tämä lopettaisi vasemmiston nykyhetken kuolemanmarssin. Ihmiset huutavat vaihtoehtoa, mutta nykyinen vasemmisto ei pysty siihen vastaamaan, tai se vastaa porvarillisen yhteiskunnan normien mukaisesti ja ei ole näin kovinkaan uskottavaa.

Toverit, sovinnaisuuden aika on ohi! Askel vasempaan mars!

KaksinaisMORAlismia

BB-Sami heilutti peittoa suorassa tv-lähetyksessä yöllä ja KANSA älähti. Voi hyvän tähden, ajatelkaa lapsia ihmiset! No onneksi rehti ja suoraselkäinen lapinmies Toni otti perheen pienimmät huomioon ja suoritti sen lusikassa saaden tarkkasilmäisimmätkin kukkahattutädit vain arvailemaan, että mitä siellä peiton alla oikein tapahtuukaan. Onko se tuulenvire joka heiluttaa? Vai kuoritaanko siellä kenties perunoita?

Ei pidä nauraa, sillä tällä kaikella on kauaskantoiset vaikutukset. Peiton heilutusta kotisohvalta todistaneesta Pikku-Pekasta tulee syrjäytynyt ja väkivaltainen nuorimies. Kenties kouluampuja. Pekan pikkusisko Liisa levittää teini-ikäisenä jotain muutakin kuin kevytlevitettä betonilähiössä... Piripalkalla tietenkin.

Televisio näyttää ampumista ja murhia joka ilta. Lisäksi ihmisentappamispelit ovat järjestäen myydyimpien pelien listojen kärjessä. Ei ole ihme, että syyttävä sormi osoittaakin juuri siihen suuntaan, kun pohditaan lasten ja nuorten hyvinvointia. Unohtamatta tietenkään metalli- ja rap-musiikkia. Sormet heiluvat joka suuntaan ja yhtä paljon kuin viinapullon kumonneen perheenisän haulikko perjantai-iltana. Minussa ei ole vikaa, se on sinussa.


Elämme maailmanlopun aikoja, hyvät ystävät. Ilmestyskirja ei ole historiaa. Se on nyt.

Kunniaton paskiainen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan alkamisesta ja suomalainen media muistaa tästä muistutellakkin kansalaisiaan. Jokainen kansalainen palauttelee mieliinsä käsityksiään talvisodasta ja saa romanttiset sydänkammiontärinät kun ajattlee uraata huutavia venäläisotilaiden kaatumista Suomi- konepistooli tuleen. Ja niin edelleen.

Palauttelin itselleni talvisodan tapahtumia mieleen katselemalla suomalais-venäläisen dokumentin Sota ilman voittajaa. Dokumentti oli virkistävää vaihtelua tämän isänmaallisen ja romanttisen hypetyksen keskellä, joka talvisotaa nykyään ympäröi. (Sodan romantisointi on muuten pelottava ilmiö). Se myös käsitteli sotaa molemmista näkökulmista, joka on harvinaista herkkua kyseisestä sodasta. Dokumentin jälkeen katsoin 5 minuuttia kolmosen uutisia ja tajusin, että siellä toimituksessa oltiin onnistuttu selvittämään syy miksi tällainen käsittelytapa on harvinainen...

Talvisota on epäilemättä suomalaista identiteettiä vahvasti muokkaava tapahtuma. Mutta maailman sinisimmälle taivaalle on ilmestynyt punaisia pilviä. Suomalainen media on havahtunut sellaiseen huutavaan vääryyteen ja käsittämättömään epäkohtaan, että Venäjällä talvisotaa ei käsitellä suomalaisten standardien mukaisesti tarpeeksi! Siis tavallinen venäläinen koululainen ei välttämättä tiedä talvisodasta juuri mitään?!

Siis ompa mystistä. Suomen identiteetin merkittävin tapahtuma ei olekkaan Venäjän historian merkittävimpiä tapahtumia! Vähän tässä huvittaa tilanne, jossa suomalaise media hämmästelee talvisodan tuntemattomuutta Venäjällä, vaikka oikeesti...Talvisota ei ollut maailmanhistorian kannalta, eikä edes Venäjän kannalta, niin merkittävä tapahtuma, että sen pitäisi olla keskeisimpiä opetussuunnitelmissa käsiteltäviä asioita naapurissamme. Osoittaa suomalaisilta melko suurta näköalattomuutta olettaa venäläisten olevan erityisen kiinnostuneita talvisodasta, koska sanalla sanoen, sen merkitys ei ole suuri muille kuin meille suomalaisille.

Rahaterapiaa

Opintolainalla ostetuista ja loppuun kulutetuista lenkkareista koiranpaskaa pullonkorkilla raaputtaessa alkaa miettimään omaa rahankäyttöä. Tilin saldo on aina murheellinen. Kun rahaa on, sitä käyttää yli maksukykynsä, mutta niin se on silloinkin, kun sitä ei ole. Voi kuinka kiva ajatus olisi mennä töihin. Valtion pitäisi taata kunnon toimeentulo opiskelijalle niin, että opiskelija voisi keskittyä opiskeluun eikä käyttää vapaa-aikaansa työntekoon tai ravaamiseen lakki kädessä vanhempien luona vaihtamassa kuulumisia ja taloudellisia resursseja. Ja olihan opintotuki eduskunnassa keskustelun aiheena juuri. Lopputuloksena oli se, että opiskelijoiden työssäkäynti on helvetin ihanaa, mutta opintotuen avulla pitäisi pystyä elämään siedettävää elämää. Vene ei liikkunut tälläkään kertaa suuntaan eikä toiseen, se vain pyöri ympyrää vasemman airon käyttäjien ollessa maakuntamatkalla.

Rahaa on vain saatava ja kaikkea pitää olla! Ruokakaupassa huomaa oman suhtautumisen rahankäyttöön. Juusto se vasta kallista onkin, mutta ylihintaiseen tuoppiin baarissa löytyykin yllättäen maksukykyä. Tässähän viedään poikaa kuin pässiä narussa, kun soittoruokala riistää nelinkertaisen hinnan maltaasta. Mutta ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Kehtaako tässä enää väittää, että se on juusto, mikä on hinnoissaan? No mulla on pokkaa väittää!

Jokaisen viikonlopun jälkeen sunnuntaimasiksessa miettii millaista elämä olisikaan, jos tarttuisi työnsyrjään kiinni. Työ tuo viikkoon selkeät rutiinit ja taloudellisesti turvatun elämän. Mikä erottaa yliampuvien rutiinien mukaan elävän työmuurahaisen robotista? Vain veteenpiirretty viiva.

Lagy Gagan avulla kyllästettyjen aistien turtuessa alan olla valmis kapitalismin veneeseen nostettavaksi. Siima on jo tiukalla. Mikä se työvoimatoimiston osoite olikaan?

Tänään on muuten perjantai!

"Ja hänen suustaan työntyy esiin terävä pitkä miekka, jotta hän löisi sillä kansakuntia"

Viinakset on jälleen kumottu, joten jälkihuuruissa hydrat ja liskot alkavat taas kurkkia loosheistaan.
Hydrien kirkkoherra katsoo siis aiheelliseksi nostaa päänsä ja aukaista ammottavan kitansa.
Lukitkaa tyttärenne ja kiinnittäkää siveysvyöt.

Männä päivänä suorittaessani veronmaksua A-tarvikkeessa ja kirotessani random alanmiehen kanssa Valdemarin kallistunutta hintaa, kiinnitin huomiota joihinkin hienostonarttuihin, jotka kävelivät ohitsemme nokat pystyssä ja katsoen halveksuvasti. Eihän siinä voinut kuin nikata silmää ja lipaista irstaasti huulia. Hähä! Kontrastien maailma.
Tervetuloa eritekoristelun alkeiskurssille.
Glitteriä beibe.



Annetaanpa paskan lentää!
Tunkiosta on helvetin hankala nousta, mutta sinne on aika helvetin helppo päätyä.
Onpahan ainakin mahdollisuus nähdä ja kokea mitkä asiat elämässä merkkaa.
Millaisia tyyppejä kerää ympärilleen ja keistä nakkaa paskat.
Jumalan suomassa hyvyydessään kirkkoherra onkin valmis raahaamaan muutaman itseriittoisen hienostopaskan mukanaan jäteröykkiöön. Ejakulointi naamallekkin sisältyy armolliseen tarjoukseeni. Älkääkä hätääntykö jos teistä hakataan paskat pihalle! Näin on Herra laupeudessaan määrännyt!
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Voin toimia ilomielin vastakaikuna. Onhan Herra taivaissa tehtävän miekkanaan minulle asettanut.
Vapise sinä syntinen kun raiskaan vaimosi Ikean ruokailupöydällä ja syötän lapsillesi pienoisen puudelinne.
Mutta muista!
Et sinä mikään vitun Job ole. Et sinä ole yhtään mitään!
Yksi paskakasa massassa.

Aivan ensimmäisenä haluaisin kiittää....

No kun tässä aloiteltiin, niin heitetään sitten putkeen pieni avautuminen välittömästi. Tässä menneinä viikkoina on taas tullut pohdittua asioita mitä ympärillä tapahtuu ja olen päätynyt siihen tulokseen, että ihmiset ovat keskimäärin tietämättömiä mitä me täällä touhutaan. Allekirjoittanut ei kyllä pysty itsekään väittää tietävänsä juurikaan mitään, mutta jotkut asiat kyllä potkaisee päähän nopeasti.

Ylitse muiden nousee tämän länsimaisen ihmisen elämässä puuhastelu. Me käymme koulussa, töissä, kaupassa ja loput ajastamme kulutamme nukkumiseen ja telkkarin katseluun (tai johonkin vastaavaan "vapaa-ajan aktiviteettiin"). Elämä näyttäisi melko sisällöttämältä ja varsinkin työelämä, joka raapaisee pääosan valveillaoloajastamme, osoittaa tämän ihmisen elämän irvikuvan kaikessa järjettömyydessämme. Töissä pitää olla kivaa ja jännää ja kaikkea muuta mukavaa, mutta aika moni ei kyllä liiemmin tykkää siellä olla, mutta silti me kilpaillaan niistä työpaikoista hampaat veressä ja jos sitä työtä on niin sitten pitää kilpailla uutta työvoimaa vastaan kehittämällä itseään ja suorittamalla jo epäinhimilliseksi muodostunutta työrupeamaan hymyssä suin. Ja koko ajan pitää muistaa vaatia lisää työtä...työtä työtä työtä. Siinäkö on länsimaisen ihmisen elämän sisältö?

Noh, ilman työtä ei yhteiskunta pyöri eihän? Pitää kuitenkin muistaa, että mikäs se työn merkitys olikaan. Minkä takia me painamme työtä heppi kovana ja mieluummin uhrataan kaikki muu paitsi ikuinen työn aiheuttama erektio? Miksi? Ketä tämä kaikki ja loppumaton työ sitten hyödyttää? "No ihmiskuntaa, kun talouskasvaa ja on taloudellista hyvinvointia ja lässynlässyn..." Siis onko näin, että taloudellinen hyvinvointi on nykyään ainoa hyvinvoinnin indikaattori? Ei mitään väliä kuinka väsyneitä ihmiset ovat kilpailemaan, niin kilpailtava silti, jotta saadaan kaikkea kivaa ja voidaan ostaa lapsille parasta. "Miten olemmekaan tulleet toimeen ennen näitä loistavia keksintöjä?"

Jotain outoa ja epäinhimillistä tässä kyllä on. Moni ihminen valittaa kun pitää käydä töissä, mutta ovat onnellisia kun lomat loppuu. Voiskohan vetää johtopäätöksen, että työelämä (kiitos koko elämään ulottuva kilpailu) vaatii nykyään aivan liikaa?

Että tällaista tänään. Jos tämä nyt toimisi enemmän tälläisena alkuvuodatuksena ja lähdetään siitä sitten jatkamaan. Jos tota kilpailun ajatusta tästä vähän paisuttelis... Pitää ehkä harjotella tätä kirjottelua vielä.

- bloggaaja Jo

Lähtökohtaisesti paskaa

Nonii, sitä sankarit rupesivat sitte blogia pitämään. Tämä tulee varmaankin pitämään sisällään kaiken maailman vuodatusta ihan mistä vaan kirjoittajat sitten keksivätkin valittaa. Ei oikeastaan tällä muuten funktiota olekaan. Odotettavissa on siis tunteen paloa poikien kokemusmaailmasta ja muusta jännästä. Aiheet vaihtelevat sortopolitiikan, katkenneiden kitarankielien ja muovikassin läpi katukivetykseen iskeytyneen sixpackin välillä.

Tekstiä odotettavissa sattumanvaraisesti silloin kun meistä siltä tuntuu. Kiitos ja anteeksi.